+-0

Taon yksin sieluni mustaa varjoa
muotokuvaa mustemmaksi muuttuvaa
ei keskenerδinen kuva lδmmitδ
ei se tuo varjon valtaan lohtua

Hyvin osasin kyllδ alkaa
kunpa osaisin joskus lopettaa
miksi jatkaa matkaa joka johtaa
rumaan muotokuvaan
ihmisen irvikuvaan
kapisen rakin elδmδδn
jδmδδn josta kδteen jδδ
plus miinus nolla (x4)

Katson luomustani yφssδ hohtavaa
se ojentelee kynsiδδn, kutsuu rinkiδδn
leikkimδδn seuratkaa johtajaa
kulkemaan helvettiin johtavaa tietδ

Hyvin osasin kyllδ alkaa
kunpa osaisin joskus lopettaa
miksi jatkaa matkaa joka johtaa
rumaan muotokuvaan
ihmisen irvikuvaan
kapisen rakin elδmδδn
jδmδδn josta kδteen jδδ
plus miinus nolla (x2)

Hyvin osasin kyllδ alkaa
kunpa osaisin joskus lopettaa
miksi jatkaa matkaa joka johtaa
rumaan muotokuvaan
ihmisen irvikuvaan
kapisen rakin elδmδδn
jδmδδn josta kδteen jδδ
plus miinus nolla (x4)